Paripohdintaa -blogi

Maanantai, Helmikuu 17, 2020, 11:49

Aikuisuuden korvilla olevat lapseni kysyivät mikä oli minun mielestäni heidän paras ikävaiheensa. Kysymys pysäytti minut pohtimaan suhdettani menneeseen ja tulevaan. Jäin miettimään olinko jotenkin erityisen onnellinen heidän vauvavaiheestaan tai kun sain seurata kaikkien uusien taitojen oppimista ensimmäisinä taaperovuosina. Oliko lasten kouluajassa jotain kirkkaita jaksoja, joihin haluaisin palata? Entä nuoruuden myrskyjen keskelle tai aikuisuuden porteille siirryttäessä? Kaipaanko jotain vaihetta uudelleen elettäväksi?

Vastaus on selkeä eli en kaipaa. Joskus olen jopa kokenut olevani huono vanhempi, kun en nostalgisesti haikaile johonkin ihanaan vaipantuoksuiseen tai vaaleanpunaiseen jo menneeseen lasten elämänvaiheeseen. En osaa katsoa mennyttä vain yhdestä näkökulmasta. Kaikkiin vaiheisiin vanhempana on liittynyt iloa ja surua, hyvää mieltä ja kipua. Elämässä harvoin on vain yhtä tunnetta kerrallaan. Siten mikään vaihe ei poikkea toisesta tai ole erityisellä tavalla muita täydellisempi. 

Jäin miettimään myös suhdettani tulevaan. Odotanko sen tuovan jotain uutta ainutlaatuisen erityistä? Paras hetkeni ei ole tulevassakaan, sillä ajattelen sen olevan vielä sumuverhon takana. Jos olisin elänyt vuoteni odottaen lasten joskus kasvavan ja muuttuvan, olisin tehnyt helposti väkivaltaa sille kasvulle ja kehitykselle, joka oli heissä vasta idullaan. Tulevaisuuden ohjaaminen on hankalaa ja käytännössä mahdotonta, kun kyseessä on ihmislapsen kasvu. Mitä minä olen siihen puuttumaan ja peloillani sitä rajaamaan?

Menneisyyteen tarttuminen estää näkemästä tätä hetkeä ja pakottaa jossittelemaan jatkuvasti. Tulevaisuuteen jatkuva kurkkiminen voi pelottaa ja laittaa varustautumaan kaikkiin mahdollisiin uhkiin, jotka eivät ehkä koskaan toteudu. 

Paras hetki elämässä on tämä hetki. En ole kovin innokas muistelemaan menneitä, sillä sinne jääneitä asioita on mahdotonta enää muuksi muuttaa tai uudestaan palauttaa. Tulevaisuuteen suhtaudun luottavaisin mielin ja annan sen tulla omalla painollaan. Niin tai näin, paras hetki on nyt. Kellun ja kuuntelen, lepään ja katselen, toimin ja ihmettelen. Valmis ei tarvitse olla, mennyt meni menojaan, tulevaisuus pitää salaisuudet itsellään.

Tässä ja nyt on paras hetki.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Created with Woo®
Copyright © Kasvutila Oy 2019 
All Rights Reserved.